Kuin kotona olisi

Niin vain taas kului viikko. Viihdyn Sveitsissä päivä päivältä paremmin ja alan selvästi kotiutua tänne. Ensimmäisen viikon ajan minua vaivasi merkityksettömyyden tunne – miksi oikeastaan olen täällä? En tuntenut varsinaista ikävää niinkään, vaan minun oli vain vaikea perustella itselleni, että mitä järkeä tässä koko ratkaisussa oikeastaan oli. Lähteä nyt kauas pois rakkaiden ihmisten luota opiskelemaan kielellä, joka ei tuntunut sujuvan ollenkaan. Nyt fiilikseni ovat jo ihan erilaiset ja pystyn näkemään lukuisia syitä olla täällä.



 Eilen oli kielikurssin viimeinen päivä, ja maanantaina alkavat sitten eläinlääkisopinnot. Kämppikseni Isabel, joka on myös nelosella eläinlääkiksessä, näytti minulle eläinsairaalaa yksi ilta ja samalla pääsin vähän rapsuttamaan lehmiä :D Kotoisaa! Odotan jo innolla opintojen alkamista, vaikka kielikurssikin oli loppujen lopuksi todella mukava ja hyödyllinen. Eilen kurssin päättymisen kunniaksi vierailimme ensin aamupäivällä Landesmuseumissa eli kansallismuseossa ja iltapäivällä suuntasimme läheiselle Uetlibergille, josta näkee hyvällä säällä yli Zürichin kaupungin. Tietenkin eiliselle sattui viikon ainoa sateinen päivä... Täytyy kiivetä vuorelle paremmalla säällä uudestaan.



Kuva © Daniel Kragskov

Eilen oli myös syntymäpäiväni. Olisi voinut kuvitella, että 2000 kilometrin päässä kotoa synttäreiden vietto voisi olla hieman yksinäistä tai ainakin laimeaa, mutta päinvastoin! Oli yksi mukavimmista synttäreistä, joita olen viettänyt :) Uetlibergin huipulla kävimme ravintolassa kahvilla ja kaverini olivat järkänneet minulle yllätyskakun! Olin niin hämmentynyt ja otettu, etten muista edes, millä kielellä minulle laulettiin :D



Tällä viikolla pääsin myös ensimmäistä kertaa testaamaan Zürichin opiskelijaliikuntatarjontaa. Uskomatonta kyllä, kaikki on ilmaista – ja tämä kaikki ei siis tarkoita mitään hikistä pientä kellarisalia, vaan useita huippuvarusteltuja liikuntakeskuksia, joissa on kaikkea pallopeleistä LesMills-tunteihin ja seinäkiipeilyyn. Huippua! Olin jo kovasti kaivannut jotain muutakin kuin juoksulenkkeilyä ja kotitreenejä, ja salille pääseminen nosti mielialaani osaltaan aika paljon. Hyvästä treenistä saa paljon tsemppiä koko päivään ja jotenkin kaikki vastoinkäymisetkin tuntuvat pienemmiltä. Nyt tutut arjen elementit alkavat olla paikoillaan: on mielekästä opiskelua, mahdollisuus treenata, tosi kivoja kavereita. Tällä hetkellä fiilis on hirmuisen hyvä!



Lenkkimaastoja riittää kirjaimellisesti silmänkantamattomiin



Eilisen vaihtari-infossa tarjoiltiin myös syötävää. Säät ovat tosiaankin suosineet. Paitsi eilen ;)



Sininen taivas on ehdottomasti ikuistamisen arvoinen Suomen talven jälkeen. Täällähän on nyt jo ihan perinteinen suomalainen juhannussää ;)

Ensimmäinen viikko

Ensimmäinen viikko Sveitsissä alkaa olla takana. Kirjoittelen varmaankin huomenna lisää, mutta nyt seuraa kuvapläjäys päivä päivältä.



Ekan kampuspäivän aamupala. Maanantaiaamuna klo 9.15 selvitin tieni bussilla ja ratikalla keskustan lähellä olevalle kampukselle, jossa kielikurssimme pidetään. Olin ilmoittautunut B-tason kurssille ja aluksi meille pidettiin testi, jonka perusteella meidät jaettiin vielä kolmeen ryhmään. Pää oli ihan eksyksissä saksan kielioppikiemuroiden kanssa ja päädyin keskimmäiseen tasoryhmään. Maanantain tunnit tuntuivat murskaavilta, kun kieli oli ihan hukassa ja tuntui, että kaikki muut osaavat kaiken. Jep, varmasti ;)



Kampus sijaitsee mäen laella ja sen takaa avautuvat hienot näkymät yli Zürichin.



1,70 frangin cappuccino! Hinta riemastutti suuresti – edes jokin on täällä edullista ja vieläpä kahvi yliopistolla. Pelastus! Iltapäivällä meille pidettiin lyhyt infotilaisuus, jossa saimme kaikenlaisia infolehtisiä sekä ohjeet asukkaaksi rekisteröitymiseen "Kreisbürossa".



Yliopistorakennuksen keskellä on korkea "Lichthof", valopiha. Hieman hienompaa ja ylevämpää kuin Viikissä Helsingissä :D Eläinlääkisopintoni tulevat olemaan täällä eri kampuksella Irchelissä.



Tiistaina kielikurssi jatkui. Saksankielisessä tunnelissa näkyi jo hieman valoa enkä enää punninnut valintaa itkupotkuraivarin tai teatraalisen kurssilta (/koko maasta) poistumisen välillä. Kurssin loputtua neljän aikaan menimme toisen suomalaisen kanssa alas keskustaan etsimään minulle prepaid-korttia kännykkään. Se löytyikin aika helposti. Päärautatieasema täällä on valtava!



Aamubussin tunnelmaa keskiviikkona. Kuin Suomessa olisi. Paitsi suojatiet ovat keltaisia.




Tässä ollaan päästy jo torstaihin ja kotoisaan puuroaamiaiseen. Paperilehteä kaipaan mutta onneksi nettiversiokin ajaa asian. Kaupasta löytyi kofeiinitonta kokista! Torstaina sain pari niskaotetta saksan kielestä, kun uskaltauduin puhumaan onnistuneesti kioskilla ja kaupassa ja molemmissa siis ihan keskustelemaan enkä vain hymisemään kiitosta ja heiheitä. Siihen sentään olin kyennyt aiempinakin päivinä :D Perjantaina ilahduin ennestään, kun onnistuin neuvomaan kampuksella paikallista naista ja hän kehui, että hyvin sujuu jo.



Täällä promotaan koiria. Ikävöin omaa terapeuttiani kovasti, mutta sillä on kuulemma kaikki onneksi hyvin. On niin outoa olla ilman koiraa. Sinnikkäästi olen silti aina iltaisin vetänyt lenkkarit jalkaan ja lähtenyt ulos kävelemään tai juoksemaan. Yliopiston ruokaloissa "Mensoissa" ruoka maksaa viitisen frangia ja on ollut varsin kelvollista. Ruokaa ei oteta täällä itse, vaan keittäjä kokoaa annokset. Linjastot kulkevat nopeammin kuin Suomessa mutta annostelun seurauksena perunaa tai riisiä on yleensä valtava kasa ja ns. varsinaista ruokaa pikkukauhallinen. Perjantaina maksoin pari frangia keitosta ja olin ottanut leivän kotoa mukaan. Joissakin mensoissa on myös mahdollisuus koota lautanen buffetpöydästä ja maksaa siitä sitten painon mukaan, mutta sadan gramman hinta on kai aika kova.



ETH:n hienoja tiloja – paikallinen teekkareiden kehto siis. Täällä Albert Einstein asteli ja opiskeli.



Perjantain kunniaksi meille kielikurssilaisille oli järjestetty eksku paikalliselle vesilaitokselle. Pakko sanoa, että vierailu oli yllättävän mielenkiintoinen. Ekskulta jatkoimme muiden vaihtareiden kanssa vielä viinille kaupungin (kuulemma) ainoaan halpaan pubiin ja yhteen opiskelija-asuntolaan. Olen ihan tyytyväinen, että en asu sellaisessa valtavassa kommuunissa :D Se olisi varmasti ainutlaatuinen mutta myös oluenhuuruinen kokemus ja minun pitäisi ihan oikeasti opiskella melkoisen ahkerasti... Joten ihan hyvä, ettei ole liikaa biletyshoukutuksia.



Tänään lauantaina suuntasin ensimmäistä kertaa pidemmäksi aikaa kiertelemään keskustaan. Aurinko alkoi paistaa iltapäivällä ja kaupunki oikein kylpi auringossa. Oli lämmintä ja kaunista.






Aikani kierreltyäni suuntasin kahvilaan ja valitsin all-day-aamiaisen listalta. Kiireellä luin, että siihen olisi kuulunut yksi leipä ja siihen yhdet päälliset mutta sitten eteeni tuotiinkin kori leipää ja koko lautasellinen kinkkua ja juustoa. Kuumeissani mietin, ovatko nämä kaikki minulle vai kuuluuko syödä vain osa. Uusintatsekkaus menuun paljasti, että kyllä, kaikki kuuluivat. No, oli tällä kaikella hintaakin yli 20 frangia :D Saksaksi kommunikointi sujui taas hyvin ja se teki minut tosi iloiseksi. Jotkut vaihtarikavereistani ovat kertoneet, että ihmiset usein vastaavat englanniksi, jos yrittää puhua hapuilevaa saksaa, mutta minulle ei ole vielä sattunut sellaista. Ihmiset ovat ystävällisesti vastanneet saksaksi ja toistaneet tarvittaessa, jos en ole heti ymmärtänyt. Enköhän vielä opi!

Alku

Hallo! Tervetuloa seuraamaan opiskelijavaihtoani Sveitsissä! Olen 22-vuotias neljännen vuoden eläinlääkiksen opiskelija ja vietän seuraavat viisi kuukautta Zürichissä.

Sanotaan, että eläinlääkiksestä ei kannata lähteä vaihtoon. Se on liian vaikeaa. Se on liian monimutkaista. Se on ylipäätään typerä idea, kun tarkoitus olisi seitsemänkymmenen vuosikurssilaisen tahdissa viilettää tismalleen identtistä tutkintoputkea kuusi vuotta, ja sen jälkeen putkahtaa ulos valmiina eläinlääkärinä. Mikä on siis luonnollinen reaktio tähän vastarintaan? Lähteä, totta kai. Maailmassa täytyy olla tilaa laajenemiselle, eläinlääkiksessäkin. En kai itsekään ollut ihan varma hulluuteni riittävyydestä, kun suunnilleen vuosi sitten menin tapaamaan tiedekuntamme vaihtokoordinaattoria. "Käyn vaan kysymässä", sanoin kaikille. Ei kuitenkaan aikaakaan, kun tartuin ehdotettuun Zürichin yliopistoon, allekirjoitin hakupaperit ja minut hyväksyttiin vaihto-opiskelijaksi.

Miksi Sveitsi? Haluaisin, että saksan kielen taitoni parantuisi. Olen lukenut aikoinaan koulussa yhdeksän vuoden pitkän saksan, mutta kieli on päässyt tehokkaasti unohtumaan. Lisäksi Zürichin yliopistosta puhuttiin paljon hyvää ja erityisesti eläinlääkiksen tuotantoeläinopetusta kehuttiin erinomaiseksi kokonaisuudeksi. Zürich oli myös yksi niistä harvoista kohteista, joihin voisi lähteä tässä vaiheessa opintoja ja silti palata takaisin kuuluisaan tutkintoputkeen opiskelemaan kavereiden kanssa samaan tahtiin. Kolikon toinen puoli – miksi ehkä ei olisi kannattanut valita Zürichiä? Koska tänne lähteminen vaikuttaa olleen suunnilleen maailman tehokkain keino päästä eroon kaikesta mahdollisesta varallisuudestaan ihan jo niin helposti, että haluaa katon päänsä päälle ja kenties jotain syötävääkin. No mutta, pikkuseikka ;)


Heippa räntäinen Suomi!

Eilen koitti kauan odotettu lähtöpäivä. Ikävää oli jättää koirani Susu (Suppilonakin tunnettu) Suomeen. Kahdeksan vuotta se on kulkenut varjona perässäni, puikkonokka tiukasti polvitaipeessani kiinni, ja nyt yhtäkkiä se onkin poissa. Ja ehkä vielä enemmän, minä olen poissa. Susulla on kaksi tassua ja puolikkaat hermot, ja loput minä rakennan ja lainaan sille pahassa paikassa. Susu kuitenkin saa olla hyvässä hoidossa tutussa paikassa vanhempieni luona, joten kaikki sujuu varmasti hyvin. Myös kaikkien rakkaiden ihmisten hyvästeleminen tuntui vaikealta, mutta onneksi on whatsapit, skypet, facebookit ja, mikä parasta, aika edulliset lennot :)



Lensin eilen Helsingistä Riikaan ja sieltä Zürichiin. Löysin asunnon jo viime vuoden alkusyksystä, kun laitoin sähköpostia paikallisen eläinlääkiksen ainejärjestön listalle, ja sieltä yksi täältä vaihtoon lähtenyt tyttö tarjosi minulle huonettaan. Uudet kämppikseni tulivat minua eilen kentälle vastaan ja menimme yhdessä asunnolle. Olo oli todella tervetullut! Melkein heti saapumisen jälkeen lähdimme toisen kämppikseni kanssa, joka myös on eläinlääkiksessä, ruokkimaan lepakoita kaupungin eläintarhaan ja kokemus oli sarjaa #vaineläinlääkisjutut. Squuezattuja matoja pikkiriikkisille siipieläimille atuloilla yksilöllisesti tarjoiltuna :D

Lepakoiden ruokkimisen jälkeen tein shokeeraavan kauppareissun – olin lukenut ja kuullut, että täällä on kallista mutta silti hinnat järkyttivät. Ne ovat ainakin tuplat Suomeen verrattuna. Huomenna yritän etsiä saksalaisia halpiskauppoja, mutta olen jo henkisesti varautunut viiden kuukauden kaurahiutalediettiin. Onneksi tykkään puurosta, heh. Valuuttana täällä on frangi, jonka kurssi on melkein yksi yhteen euron kanssa, joten hintoja on helppo pyöritellä edestakaisin.

Tänään sunnuntaina söin rauhassa aamiaista ja suuntasin sitten lenkille lähimaisemiin. En olisi voinut olla iloisempi, kun löysin suuren suuren metsäalueen, joka kartan perusteella jatkuu tosi pitkälle. Iltapäivällä kävelin läheiselle juna-asemalle hankkimaan itselleni matkalipun tulevaksi kuukaudeksi  (n. 60€ eli triplahinta Helsinkiin verrattuna) ja adapterin läppärin laturiin. Täällä tosiaan on erilaiset pistorasiatkin kuin muualla Euroopassa. Sää on ollut tänään sateinen mutta on aika lämmin, selkeästi plussan puolella.

Ensimmäiset näkymät Zürichiin ja katunäkymää








Huone ja sen tyytyväinen omistaja :D Koira vain puuttui lenkillä!

Huomenna minulla alkaa parin viikon mittainen saksan kielen intensiivikurssi, jota on päivittäin klo 9-16. Liikaa täällä ei opintopisteitä jaossa ole, sillä tästäkin saa vain kaksi noppaa. Lisäksi olen kuullut, että täällä oikeasti opiskellaan eikä "opiskella", joten on mielenkiintoista nähdä, kuinka selviän opinnoista ja vielä kaikesta saksan kielellä. Kämppikseni kertoi, että heitä aloitti eläinlääkiksessä noin 130 ja nyt nelosvuonna luku on tippunut kuuteenkymppiin. Jos ei toisella yrityksellä pääse tenttejä läpi, on ulkona. Hieman eri meininki kuin meillä Suomessa!