Ensimmäinen viikko Sveitsissä alkaa olla takana. Kirjoittelen varmaankin huomenna lisää, mutta nyt seuraa kuvapläjäys päivä päivältä.
Ekan kampuspäivän aamupala. Maanantaiaamuna klo 9.15 selvitin tieni bussilla ja ratikalla keskustan lähellä olevalle kampukselle, jossa kielikurssimme pidetään. Olin ilmoittautunut B-tason kurssille ja aluksi meille pidettiin testi, jonka perusteella meidät jaettiin vielä kolmeen ryhmään. Pää oli ihan eksyksissä saksan kielioppikiemuroiden kanssa ja päädyin keskimmäiseen tasoryhmään. Maanantain tunnit tuntuivat murskaavilta, kun kieli oli ihan hukassa ja tuntui, että kaikki muut osaavat kaiken. Jep, varmasti ;)
Kampus sijaitsee mäen laella ja sen takaa avautuvat hienot näkymät yli Zürichin.
1,70 frangin cappuccino! Hinta riemastutti suuresti – edes jokin on täällä edullista ja vieläpä kahvi yliopistolla. Pelastus! Iltapäivällä meille pidettiin lyhyt infotilaisuus, jossa saimme kaikenlaisia infolehtisiä sekä ohjeet asukkaaksi rekisteröitymiseen "Kreisbürossa".
Yliopistorakennuksen keskellä on korkea "Lichthof", valopiha. Hieman hienompaa ja ylevämpää kuin Viikissä Helsingissä :D Eläinlääkisopintoni tulevat olemaan täällä eri kampuksella Irchelissä.
Tiistaina kielikurssi jatkui. Saksankielisessä tunnelissa näkyi jo hieman valoa enkä enää punninnut valintaa itkupotkuraivarin tai teatraalisen kurssilta (/koko maasta) poistumisen välillä. Kurssin loputtua neljän aikaan menimme toisen suomalaisen kanssa alas keskustaan etsimään minulle prepaid-korttia kännykkään. Se löytyikin aika helposti. Päärautatieasema täällä on valtava!
Aamubussin tunnelmaa keskiviikkona. Kuin Suomessa olisi. Paitsi suojatiet ovat keltaisia.
Tässä ollaan päästy jo torstaihin ja kotoisaan puuroaamiaiseen. Paperilehteä kaipaan mutta onneksi nettiversiokin ajaa asian. Kaupasta löytyi kofeiinitonta kokista! Torstaina sain pari niskaotetta saksan kielestä, kun uskaltauduin puhumaan onnistuneesti kioskilla ja kaupassa ja molemmissa siis ihan keskustelemaan enkä vain hymisemään kiitosta ja heiheitä. Siihen sentään olin kyennyt aiempinakin päivinä :D Perjantaina ilahduin ennestään, kun onnistuin neuvomaan kampuksella paikallista naista ja hän kehui, että hyvin sujuu jo.
Täällä promotaan koiria. Ikävöin omaa terapeuttiani kovasti, mutta sillä on kuulemma kaikki onneksi hyvin. On niin outoa olla ilman koiraa. Sinnikkäästi olen silti aina iltaisin vetänyt lenkkarit jalkaan ja lähtenyt ulos kävelemään tai juoksemaan. Yliopiston ruokaloissa "Mensoissa" ruoka maksaa viitisen frangia ja on ollut varsin kelvollista. Ruokaa ei oteta täällä itse, vaan keittäjä kokoaa annokset. Linjastot kulkevat nopeammin kuin Suomessa mutta annostelun seurauksena perunaa tai riisiä on yleensä valtava kasa ja ns. varsinaista ruokaa pikkukauhallinen. Perjantaina maksoin pari frangia keitosta ja olin ottanut leivän kotoa mukaan. Joissakin mensoissa on myös mahdollisuus koota lautanen buffetpöydästä ja maksaa siitä sitten painon mukaan, mutta sadan gramman hinta on kai aika kova.
ETH:n hienoja tiloja – paikallinen teekkareiden kehto siis. Täällä Albert Einstein asteli ja opiskeli.
Perjantain kunniaksi meille kielikurssilaisille oli järjestetty eksku paikalliselle vesilaitokselle. Pakko sanoa, että vierailu oli yllättävän mielenkiintoinen. Ekskulta jatkoimme muiden vaihtareiden kanssa vielä viinille kaupungin (kuulemma) ainoaan halpaan pubiin ja yhteen opiskelija-asuntolaan. Olen ihan tyytyväinen, että en asu sellaisessa valtavassa kommuunissa :D Se olisi varmasti ainutlaatuinen mutta myös oluenhuuruinen kokemus ja minun pitäisi ihan oikeasti opiskella melkoisen ahkerasti... Joten ihan hyvä, ettei ole liikaa biletyshoukutuksia.
Tänään lauantaina suuntasin ensimmäistä kertaa pidemmäksi aikaa kiertelemään keskustaan. Aurinko alkoi paistaa iltapäivällä ja kaupunki oikein kylpi auringossa. Oli lämmintä ja kaunista.
Aikani kierreltyäni suuntasin kahvilaan ja valitsin all-day-aamiaisen listalta. Kiireellä luin, että siihen olisi kuulunut yksi leipä ja siihen yhdet päälliset mutta sitten eteeni tuotiinkin kori leipää ja koko lautasellinen kinkkua ja juustoa. Kuumeissani mietin, ovatko nämä kaikki minulle vai kuuluuko syödä vain osa. Uusintatsekkaus menuun paljasti, että kyllä, kaikki kuuluivat. No, oli tällä kaikella hintaakin yli 20 frangia :D Saksaksi kommunikointi sujui taas hyvin ja se teki minut tosi iloiseksi. Jotkut vaihtarikavereistani ovat kertoneet, että ihmiset usein vastaavat englanniksi, jos yrittää puhua hapuilevaa saksaa, mutta minulle ei ole vielä sattunut sellaista. Ihmiset ovat ystävällisesti vastanneet saksaksi ja toistaneet tarvittaessa, jos en ole heti ymmärtänyt. Enköhän vielä opi!
Ekan kampuspäivän aamupala. Maanantaiaamuna klo 9.15 selvitin tieni bussilla ja ratikalla keskustan lähellä olevalle kampukselle, jossa kielikurssimme pidetään. Olin ilmoittautunut B-tason kurssille ja aluksi meille pidettiin testi, jonka perusteella meidät jaettiin vielä kolmeen ryhmään. Pää oli ihan eksyksissä saksan kielioppikiemuroiden kanssa ja päädyin keskimmäiseen tasoryhmään. Maanantain tunnit tuntuivat murskaavilta, kun kieli oli ihan hukassa ja tuntui, että kaikki muut osaavat kaiken. Jep, varmasti ;)
Kampus sijaitsee mäen laella ja sen takaa avautuvat hienot näkymät yli Zürichin.
1,70 frangin cappuccino! Hinta riemastutti suuresti – edes jokin on täällä edullista ja vieläpä kahvi yliopistolla. Pelastus! Iltapäivällä meille pidettiin lyhyt infotilaisuus, jossa saimme kaikenlaisia infolehtisiä sekä ohjeet asukkaaksi rekisteröitymiseen "Kreisbürossa".
Yliopistorakennuksen keskellä on korkea "Lichthof", valopiha. Hieman hienompaa ja ylevämpää kuin Viikissä Helsingissä :D Eläinlääkisopintoni tulevat olemaan täällä eri kampuksella Irchelissä.
Tiistaina kielikurssi jatkui. Saksankielisessä tunnelissa näkyi jo hieman valoa enkä enää punninnut valintaa itkupotkuraivarin tai teatraalisen kurssilta (/koko maasta) poistumisen välillä. Kurssin loputtua neljän aikaan menimme toisen suomalaisen kanssa alas keskustaan etsimään minulle prepaid-korttia kännykkään. Se löytyikin aika helposti. Päärautatieasema täällä on valtava!
Aamubussin tunnelmaa keskiviikkona. Kuin Suomessa olisi. Paitsi suojatiet ovat keltaisia.
Tässä ollaan päästy jo torstaihin ja kotoisaan puuroaamiaiseen. Paperilehteä kaipaan mutta onneksi nettiversiokin ajaa asian. Kaupasta löytyi kofeiinitonta kokista! Torstaina sain pari niskaotetta saksan kielestä, kun uskaltauduin puhumaan onnistuneesti kioskilla ja kaupassa ja molemmissa siis ihan keskustelemaan enkä vain hymisemään kiitosta ja heiheitä. Siihen sentään olin kyennyt aiempinakin päivinä :D Perjantaina ilahduin ennestään, kun onnistuin neuvomaan kampuksella paikallista naista ja hän kehui, että hyvin sujuu jo.
Täällä promotaan koiria. Ikävöin omaa terapeuttiani kovasti, mutta sillä on kuulemma kaikki onneksi hyvin. On niin outoa olla ilman koiraa. Sinnikkäästi olen silti aina iltaisin vetänyt lenkkarit jalkaan ja lähtenyt ulos kävelemään tai juoksemaan. Yliopiston ruokaloissa "Mensoissa" ruoka maksaa viitisen frangia ja on ollut varsin kelvollista. Ruokaa ei oteta täällä itse, vaan keittäjä kokoaa annokset. Linjastot kulkevat nopeammin kuin Suomessa mutta annostelun seurauksena perunaa tai riisiä on yleensä valtava kasa ja ns. varsinaista ruokaa pikkukauhallinen. Perjantaina maksoin pari frangia keitosta ja olin ottanut leivän kotoa mukaan. Joissakin mensoissa on myös mahdollisuus koota lautanen buffetpöydästä ja maksaa siitä sitten painon mukaan, mutta sadan gramman hinta on kai aika kova.
ETH:n hienoja tiloja – paikallinen teekkareiden kehto siis. Täällä Albert Einstein asteli ja opiskeli.
Perjantain kunniaksi meille kielikurssilaisille oli järjestetty eksku paikalliselle vesilaitokselle. Pakko sanoa, että vierailu oli yllättävän mielenkiintoinen. Ekskulta jatkoimme muiden vaihtareiden kanssa vielä viinille kaupungin (kuulemma) ainoaan halpaan pubiin ja yhteen opiskelija-asuntolaan. Olen ihan tyytyväinen, että en asu sellaisessa valtavassa kommuunissa :D Se olisi varmasti ainutlaatuinen mutta myös oluenhuuruinen kokemus ja minun pitäisi ihan oikeasti opiskella melkoisen ahkerasti... Joten ihan hyvä, ettei ole liikaa biletyshoukutuksia.
Tänään lauantaina suuntasin ensimmäistä kertaa pidemmäksi aikaa kiertelemään keskustaan. Aurinko alkoi paistaa iltapäivällä ja kaupunki oikein kylpi auringossa. Oli lämmintä ja kaunista.
Aikani kierreltyäni suuntasin kahvilaan ja valitsin all-day-aamiaisen listalta. Kiireellä luin, että siihen olisi kuulunut yksi leipä ja siihen yhdet päälliset mutta sitten eteeni tuotiinkin kori leipää ja koko lautasellinen kinkkua ja juustoa. Kuumeissani mietin, ovatko nämä kaikki minulle vai kuuluuko syödä vain osa. Uusintatsekkaus menuun paljasti, että kyllä, kaikki kuuluivat. No, oli tällä kaikella hintaakin yli 20 frangia :D Saksaksi kommunikointi sujui taas hyvin ja se teki minut tosi iloiseksi. Jotkut vaihtarikavereistani ovat kertoneet, että ihmiset usein vastaavat englanniksi, jos yrittää puhua hapuilevaa saksaa, mutta minulle ei ole vielä sattunut sellaista. Ihmiset ovat ystävällisesti vastanneet saksaksi ja toistaneet tarvittaessa, jos en ole heti ymmärtänyt. Enköhän vielä opi!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti