Kuin kotona olisi

Niin vain taas kului viikko. Viihdyn Sveitsissä päivä päivältä paremmin ja alan selvästi kotiutua tänne. Ensimmäisen viikon ajan minua vaivasi merkityksettömyyden tunne – miksi oikeastaan olen täällä? En tuntenut varsinaista ikävää niinkään, vaan minun oli vain vaikea perustella itselleni, että mitä järkeä tässä koko ratkaisussa oikeastaan oli. Lähteä nyt kauas pois rakkaiden ihmisten luota opiskelemaan kielellä, joka ei tuntunut sujuvan ollenkaan. Nyt fiilikseni ovat jo ihan erilaiset ja pystyn näkemään lukuisia syitä olla täällä.

Eilen oli kielikurssin viimeinen päivä, ja maanantaina alkavat sitten eläinlääkisopinnot. Kämppikseni Isabel, joka on myös nelosella eläinlääkiksessä, näytti minulle eläinsairaalaa yksi ilta ja samalla pääsin vähän rapsuttamaan lehmiä :D Kotoisaa! Odotan jo innolla opintojen alkamista, vaikka kielikurssikin oli loppujen lopuksi todella mukava ja hyödyllinen. Eilen kurssin päättymisen kunniaksi vierailimme ensin aamupäivällä Landesmuseumissa eli kansallismuseossa ja iltapäivällä suuntasimme läheiselle Uetlibergille, josta näkee hyvällä säällä yli Zürichin kaupungin. Tietenkin eiliselle sattui viikon ainoa sateinen päivä... Täytyy kiivetä vuorelle paremmalla säällä uudestaan.

Kuva © Daniel Kragskov

Eilen oli myös syntymäpäiväni. Olisi voinut kuvitella, että 2000 kilometrin päässä kotoa synttäreiden vietto voisi olla hieman yksinäistä tai ainakin laimeaa, mutta päinvastoin! Oli yksi mukavimmista synttäreistä, joita olen viettänyt :) Uetlibergin huipulla kävimme ravintolassa kahvilla ja kaverini olivat järkänneet minulle yllätyskakun! Olin niin hämmentynyt ja otettu, etten muista edes, millä kielellä minulle laulettiin :D

Tällä viikolla pääsin myös ensimmäistä kertaa testaamaan Zürichin opiskelijaliikuntatarjontaa. Uskomatonta kyllä, kaikki on ilmaista – ja tämä kaikki ei siis tarkoita mitään hikistä pientä kellarisalia, vaan useita huippuvarusteltuja liikuntakeskuksia, joissa on kaikkea pallopeleistä LesMills-tunteihin ja seinäkiipeilyyn. Huippua! Olin jo kovasti kaivannut jotain muutakin kuin juoksulenkkeilyä ja kotitreenejä, ja salille pääseminen nosti mielialaani osaltaan aika paljon. Hyvästä treenistä saa paljon tsemppiä koko päivään ja jotenkin kaikki vastoinkäymisetkin tuntuvat pienemmiltä. Nyt tutut arjen elementit alkavat olla paikoillaan: on mielekästä opiskelua, mahdollisuus treenata, tosi kivoja kavereita. Tällä hetkellä fiilis on hirmuisen hyvä!