Uuden maailman kameleita ja vieraita Suomesta

Terveisiä kesäsäästä! Lämpö saapui Zürichiin tällä viikolla ja valehtelematta kelit ovat päihittäneet perinteisen suomalaisen viidentoista plussa-asteen juhannussään. Eteläeurooppalaiset vaihtarit katsovat minua aina kuin hullua, kun iloitsen, että täällä on jo ihan kesä :D Keskipäivän lounastaukoa on voinut viettää lyhythihaisessa ulkona ja talvikengät ovat väistyneet kaappiin tennareiden tieltä. Muutoin vähän harmittaa viettää pitkiä luentopäiviä sisällä istuen, mutta täällä onneksi riittää valoa ja lämpöä vielä kello kuudentoista jälkeenkin. Viimeisen kirjoituksen jälkeen olemme siirtyneet naudoista opiskelemaan sikojen ja pienmärehtijöiden terveydenhuoltoa – ja niin, "uuden maailman kameleita" eli alpakoita ja laamoja. Hauskaa! Kai niitä Suomessakin on koko ajan enemmän, joten nämä lukuisat luennot eivät mene hukkaan. Lisäksi olen päässyt rektalisoimaan hevosia sekä ultraamaan niitä. Tosi hyödyllistä, sillä Suomessa meillä ei juurikaan ole mahdollisuutta rauhassa harjoitella kyseisiä asioita.

Vapaa-ajallakin on riittänyt kaikenlaista puuhaa. Suureksi ilokseni vanhempani saapuivat kylään pitkäksi viikonlopuksi viime viikolla. He lensivät torstaina Müncheniin ja koska minulla ei sattunut jostakin syystä olemaan lainkaan luentoja loppuviikosta, otin jo keskiviikkoiltana bussin sinne. En oikeastaan ollut aiemmin ollut yksin hotellissa yötä, joten halusin kokeilla sitä. Bussimatka kesti vajaat neljä tuntia ja maksoi 18 euroa. Aamulla oli maukkaan hotelliaamupalan vuoro – siis miksi sitä nyt ylipäätään hotellissa yövytään...



Torstaina vanhempani sitten saapuivat. Vuokrasimme auton, ja ajelimme päivän mittaan takaisin Sveitsiin Itävallan kautta. Koko päivän satoi kaatamalla ja vallitsi sankka sumu, joten valitsemamme maisemareitti kahden alppijonon välissä järven rannalla ei oikein ollut edukseen. Loppumatkasta pysähdyimme pieneen Weesenin kylään illalliselle. Huvituksemme oli suuri, kun heti ensimmäisenä listalla tarjottiin Lapin Kultaa, maailman pohjoisinta olutta :D Enpä ole täällä aiemmin suomalaisiin merkkeihin törmännyt!


Oma ruokani oli suunnilleen lasten annosta muistuttava kalakori, vahingossa siis :D

Perjantaina sateet olivat väistyneet auringon tieltä, joten suuntasimme puolen tunnin ajomatkan päähän Sihlwaldin metsäalueelle retkeilemään. Reitillä riittikin nousua reilusti... Auringon paisteessa oli kuitenkin mukavaa patikoida aina vuoren laelle näkötornille eväitä syömään. Näkymät tornista olivat huimat, jopa paremmat kuin Uetlibergiltä. Kaikkiaan retkemme oli todella onnistunut kaikkine lintubongauksineen ja heräilevän luonnon merkkeineen. Jos jotakin Sveitsissä kannattaa tehdä, niin vetää lenkkarit jalkaan ja lähteä pois kaupungista luontoon. Varma valinta!



Illalla onnistuneet valinnat jatkuivat, kun söimme illallista My Kitchen -nimisessä malesialaisessa ravintolassa. Se oli saanut TripAdvisorissa huippuarviot eikä turhaan: ruoka oli superherkullista! Ja sitä oli erittäin paljon. Nam! Kannattaa käydä, jos Zürichiin eksyy.


Lauantain vietimme kotini lähellä retkeillen ja myöhemmin Zürichin kaupunkia tutkien. Aurinko paistoi ja terassit olivat täynnä iloisia ihmisiä, me mukaan lukien :) Sunnuntaina hyppäsimme jälleen vuokra-autoomme ja huristimme itään pikkuruiseen Liechtensteiniin. Vierailimme pääkaupunki Vaduzissa ja kiipesimme muiden turistien joukossa vuorelle hallitsijoiden linnaa ihastelemaan. Ei sitä oikein edes tajua, miten pieni koko valtio voikaan olla. Liechtensteinin tutkimisen ja ihmettelemisen jälkeen ajoimme takaisin Sveitsin puolelle, josta minä otin junan takaisin Zürichiin ja vanhempani jatkoivat matkaansa takaisin Saksaan Müncheniin. Kello löi juuri ja juuri neljä, kun jo olin takaisin kotona – siis vierailtuani ihan kokonaan toisessa maassa! Matkustaminen täällä on hieman erilaista kuin Suomessa, kun junat kulkevat kaiken aikaa joka paikkaan ja välimatkat ovat minimaalisia Suomeen verrattuna. 



Ei hassummat ajomaisemat! Nyt maisemareittikin pääsi oikeuksiinsa.



Elämäni ensimmäinen muttei takuulla viimeinen ravintolaomeletti.


Olimme kiinnostuneina seuranneet edellisenä päivänä, kuinka ihmiset joivat paljon oransseja raikkaan näköisiä drinksuja. Juoman nimi paljastui Aperol Spritziksi mutta hedelmäisen raikas se ei niinkään ole – ja prosenttejakin on enemmän kuin viaton ulkonäkö antaa olettaa...
  • rss
  • Del.icio.us
  • Digg
  • Twitter
  • StumbleUpon
  • Reddit
  • Share this on Technorati
  • Post this to Myspace
  • Share this on Blinklist
  • Submit this to DesignFloat

0 kommenttia:

Lähetä kommentti